Ikääntymisen tutkimusseminaarissa vanhenemisen kuvastoista ja käytännöistä

Kasvun ja vanhenemisen tutkijat ry järjesti yhdessä Eloisa ikä -ohjelman kanssa tutkimusseminaarin Helsingissä 31.10.2017. Tapahtuma kokosi yhteen hyvän joukon vanhuudesta kiinnostunutta yleisöä. Miellyttävää oli todeta, että yleisö ei koostunut yksinomaan tutkijoista vaan mukana oli myös esimerkiksi aktiivisia kansalaistoimijoita. Tällaisia tapahtumia tarvitaan; ikääntymisen tutkimus tarvitsee dialogisuutta. Ikääntyminen ja siihen kytkeytyvät ilmiöt tulevat koko ajan ajankohtaisimmiksi ja ne kiinnostavat erilaisia toimijoita ja ammattilaisia. Nyt jos koskaan tarvitaan vanhenemisen, elämänkulun ja ikääntyvän yhteiskunnan ilmiöihin kytkeytyvää kriittistäkin tutkimusta.

Seminaarin anti tarjosi monipuolisen kavalkadin eri tutkijoiden ja alan opettajien esityksiä. Seminaarin aloitti Kirsi Lumme-Sandt esittelemällä vanhuuden representaatiota mediassa. Mielenkiintoista oli, miten niin sanotusti perinteisten vanhuuskuvien rinnalle on syntymässä elämästä nauttiva, itsestään huolehtiva ja tyytyväisen oloinen ikääntynyt. Tätä voi jokainen halukas testata hakukoneen kuvahaulla. 

Seminaarissa kuulimme Eloisa ikä -ohjelman tuloksia ja tutkijoiden pohdintoja. Eloisat tutkijat Marja Saarenheimo ja Minna Pietilä sekä ohjelmajohtaja Reija Heinola kertoivat hankkeiden toteutuksesta ja esittelivät huomioitaan sekä aiheiden parissa heränneitä pohdintoja. Saarenheimon toimijuuden tarkastelussa esiin nousi käsitteen haastavuus. Vanheneminen onkin monitahoinen ilmiö, ja ihmisten keskinäinen erilaisuus korostuu ikääntyessä ja siksi sitä ehkä onkin haastavaa tarkastella jo itsessään haastavien käsitteidenkin läpi. Kaikki tekeminen ei ole toimijuutta ja toimijuus muuntuu, kasvaa, vähenee ja kytkeytyy tilanteisiin. Vanhenemisen yhteydessä tavataan puhua paljon aktiivisuudesta ja osallisuudesta, jolloin toimijuus viittaakin siihen, miten yksilö osallistuu erilaisiin yhteisöllisiin tekemisiin, mutta varsin aktiivinenhan voi olla osallistumatta varsinaisesti oikein mihinkään.

Jari Pirhosen esityksessä tarkasteltiin kodin merkitystä ja erityyppisen laitosasumisen ja kodin tunnun leikkauspistettä. Erilaiset laitoksista tutut apuvälineet ovat osa kotienkin arkista elämäpiiriä. Raja laitoksen ja kodin välillä onkin monella tapaa liukuva, limittyvä ja ehkä ongelmallinenkin. Oma kysymyksensä onkin, pitääkö asumispalveluyksilön ylipäätään olla koti ja miten tunne kodista tai yksikön niin sanottu kodinomaisuus liittyy asukkaan kokemaan autonomiaan. Olisi mielenkiintoista selvittää, millainen elämänhistoriallinen ja emotionaalinen tunnemaailma avautuu, kun tarkasteltaisiin sitä, mitä koti mentaalisena mielenmaisemana oikeastaan on. Väittäisin, että se ei ole vain toimintamahdollisuuksia ja itseohjautuvan subjektin oikeutta muokata ympäristöään tai päivärytmiään vaan myös jotakin syvempää ja yksilöllisempää eikä juuri nykyhetkeen ja reaaliseen elämäntilanteeseen kytkeytyvää.

Seminaarissa esiintyi loistava Kalevauva.fi vanhenemista käsittelemällä kappaleellaan. Kappaleen ja muitakin seminaarin tunnelmia löydät twitteristä: https://twitter.com/Eloisat2017

Eloisa ikä -hankkeen raporttia saa ladata täältä: www.eloisaika.fi/aineisto/eloisa-ika-tutkimus-ilmeikas-ark/

Antoisaa alkutalven aikaa toivotellen,

Minna

pj. KaVa ry