Ikäsyrjintää vai yksilöllistä syövän hoitoa?

Laura Lahti, TtM, väitöskirjatutkija, vt. palvelupäällikkö

“Ei tässä iässä enää hoideta kunnolla.”

Yllä olevan lauseen kuulen useammin kuin toivoisin. Sen taustalla voi olla pelko, kokemus tai ajan saatossa muotoutunut oletus siitä, ettei ikääntyneen ihmisen terveys olisi yhtä arvokas kuin nuoremman. Moni ikääntynyt saattaa pohtia, saako hän syöpään sairastuttuaan samanlaista hoitoa kuin joku nuorempi.

Ikäsyrjintä, eli ikään perustuvat ennakkoluulot ja oletukset, on tutkimusten mukaan todellinen ilmiö myös syövän hoidossa. Se voi näyttäytyä huomaamattomasti, esimerkiksi siinä, miten terveydenhuollon ammattilaiset tiedostamattaan arvioivat hoidon hyötyjä eri ikäisille. Ikäsyrjintä voi vaikuttaa hoitopäätöksiin ja heikentää sitä, millaista hoitoa ikääntyneet potilaat saavat, vaikka kyseessä ei ole välttämättä tarkoituksellinen syrjintä.

Yksi syy tähän on tiedon puute. Iäkkäät potilaat ovat jo vuosikymmeniä olleet aliedustettuja kliinisissä tutkimuksissa, joita käytetään hoitosuositusten pohjana. Tämä tarkoittaa, että monet hoitosuositukset on laadittu nuorempien potilaiden perusteella, eikä siis niiden, jotka muodostavat suuren osan syöpään sairastuneista. Tämä tutkimusvaje vaikeuttaa hoitojen kohdentamista ja voi altistaa ikääntyneet tahattomalle ikäsyrjinnälle.

Tutkimusten mukaan hoitovalinnat tehdään kuitenkin sairastuneen yleiskunnon, toimintakyvyn ja muiden sairauksien perusteella. Näiden tekijöiden merkitys on siis huomattavasti suurempi kuin kronologisen iän. Toisaalta tiedämme myös, että ikäryhmän sisällä on valtavaa vaihtelua: kaksi saman ikäistä henkilöä voi olla yleiskunnoltaan ja toimintakyvyltään täysin erilaisia, mikä perustelee myös erilaiset ja yksilölliset hoitoratkaisut. On kuitenkin myös havaittu, että ikääntyneet potilaat saavat joissakin tilanteissa vähemmän intensiivistä syöpähoitoa kuin nuoremmat, jopa silloin, kun heidän kuntonsa olisi sallinut tehokkaammat hoidot.

Syövän hoidossa pohditaan aina riskien ja hyötyjen tasapainoa. On tutkimusnäyttöä siitä, että osa ikääntyneistä arvostaa elämänlaatua, esimerkiksi toimintakyvyn säilymistä, oireiden hallintaa ja arjen mielekkyyttä, enemmän kuin mahdollisimman pitkää elinaikaa. Tämä koskee jopa tilanteita, jolloin syöpä olisi potentiaalisesti vielä parannettavissa.

Vaikka luotan siihen, että hoitopäätökset tehdään vilpittömästi sairastuneen parhaaksi, jokin on mennyt pieleen, jos sairastuneelle jää kokemus siitä, ettei hänelle tarjottu oikeaa tai sopivaa hoitoa tai että hänet hoidettaisiin huonommin kuin muut. Potilaan kokemus on mielestäni olennainen osa hoidon laatua.

Perehtyessäni aiheeseen syvemmin huomaan itsekin, kuinka ristiriitaista tutkimustieto on. Toisaalta on tutkimuksia, jotka osoittavat hoitovalintojen perustuvan ensisijaisesti toimintakykyyn, yleiskuntoon ja yksilöllisiin tekijöihin, ei ikään. Samanaikaisesti on tutkimusnäyttöä siitä, että ikäsyrjintää tapahtuu ja että ikääntyneet potilaat saavat joissakin tilanteissa kevyempää hoitoa kuin heidän tilanteensa mahdollistaisi. Tämä haastaa pohtimaan, että mistä on kyse.

Ajattelen, että kokemus siitä ettei ”tässä iässä enää hoideta kunnolla”, ei välttämättä kumpua yksittäisistä hoitopäätöksistä, vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta puheesta ja niistä oletuksista, joita liitämme ikääntymiseen ja ikääntyneiden arvokkuuteen. Jos ikääntyneistä puhutaan esimerkiksi taloudellisena taakkana tai ikääntyminen elämänvaiheena nähdään luopumisena ja haurauden aikana eikä mahdollisuutena hyvään elämään, tämä puhetapa voi heijastua myös sairastuneiden ajatuksiin ja kokemuksiin - silloinkin, kun hoito suunnitellaan ja toteutetaan oikein ja yksilöllisesti.

Luulen, että kokemusta kevyemmästä hoidosta vahvistaa se, että ikääntymiseen liitetyt mielikuvat ovat kulttuurissamme kapeita ja yksipuolisia. Kun arjessa, mediassa ja jopa asiantuntijapuheessa korostuvat toimintakyvyn lasku, hoivan tarve ja kustannukset, jäävät helposti taka-alalle ikääntyneiden ihmisten moninaiset elämät, toiveet ja merkitykselliset roolit. Ei ole kovin yllättävää, että tällaisessa ilmapiirissä myös sairastunut ihminen itse alkaa tulkita hoidon rajauksia tai painotuksia viestinä omasta arvostaan: ettei hänen hoitoonsa kannata enää panostaa. Vaikka näin ei olisi tarkoitettu, yhteiskunnallinen puhetapa voi hiipiä osaksi sitä, miten ihminen ymmärtää omaa asemaansa potilaana.

Jos ikääntyminen nähdään ensisijaisesti tuottavuudesta ja terveydestä luopumisena, hoivan tarpeena tai taloudellisena taakkana, jää helposti huomaamatta, että myös myöhemmissä elämänvaiheissa on tilaa kasvulle ja hyvälle elämälle. Tämä näkökulma ei silti poista syöpähoidon reunaehtoja, mutta se voi vaikuttaa siihen, millaisin sanoin, elein ja asentein sairastuneet kohtaavat hoidon. Kyse on siitä, millaista ihmisyyttä pidämme arvokkaana.

 

Kirjallisuus:

Aleixo, G., Ani, J., & Sedhom, R. (2025). Quality or quantity of life? Treatment priorities in older adults with cancer in the community. The Oncologist, 30(9), oyaf261.

Lawler, M., Selby, P., Aapro, M. S., & Duffy, S. (2014). Ageism in cancer care. BMJ, 348.

Loh, K. P., & Soto-Perez-de-Celis, E. (2024). Addressing ageism with geriatric assessment in clinical practice and research. JCO oncology practice, 20(12), 1559.

Martin, C., Banks, J., Battisti, N. M. L., Bekker, H., Edwards, A., Wyld, L., & Morgan, J. (2025). Treatment decision-making and quality of life versus length of life preferences of older patients with early stage cancer: A systematic review. Journal of Geriatric Oncology, 16(8), 102773.

O'Hanlon, S. (2025). Cancer and older people. A research collection and commentary on the theme. Age and Ageing, 54(5), afaf113.

Scotté, F., Bossi, P., Carola, E., Cudennec, T., Dielenseger, P., Gomes, F., ... & Strasser, F. (2018). Addressing the quality of life needs of older patients with cancer: a SIOG consensus paper and practical guide. Annals of Oncology, 29(8), 1718–1726.

Springer, F., Matsuoka, A., Obama, K., Mehnert-Theuerkauf, A., Uchitomi, Y., & Fujimori, M. (2024). Identifying central dimensions of quality of life including life-related values, preferences and functional health in older patients with cancer: a scoping review protocol. Frontiers in Psychology, 15, 1455825.