Kesän 2025 aikana heräsi keskustelua siitä, pitäisikö aikuisten lasten ottaa enemmän vastuuta iäkkäiden vanhempiensa hoivasta. Usein tällaisissa puheenvuoroissa ikääntyvien ihmisten perheet nähdään resurssina, joka tuo säästöjä julkiseen talouteen ja helpottaa julkisen terveydenhuollon kuormitusta. Mutta olemmeko tulleet miettineeksi, millaisia ovat nämä perheet, joiden apuun nojaudumme?

Monisukupolviset perheet

Perheet ovat vuosikymmenten saatossa kokeneet muutoksia. Perhekoot ovat pienentyneet, mutta pitkäikäisyyden lisääntymisen myötä yhä useampi sukupolvi on elossa samaan aikaan (Bengtson, 2001). Kussakin sukupolvessa on siis vähemmän jäseniä, mutta sukupolvia on elossa samaan aikaan useampia. Tämä johtaa siihen, että perhesuhteissa sukupolvien väliset suhteet ovat entistä tärkeämmässä roolissa, ja meillä on mahdollisuus muodostaa pitkiä, vuosikymmeniä kestäviä suhteita omiin vanhempiimme, isovanhempiimme, lapsiimme ja lapsenlapsiimme.

Mietitään seuraavaksi kuvitteellisen monisukupolvisen esimerkkiperheen kautta, millaisia perhesuhteet pitkäikäisessä yhteiskunnassa voivat olla. Esimerkkiperhe pohjautuu tutkimukseeni, jota teen Tampereen yliopiston Tervaskannot 90+ -tutkimuksessa analysoimalla 90-vuotiaiden ihmisten elämäntarinahaastatteluja.

Kuvitellaan 90-vuotias Helmi. Helmin puoliso menehtyi viisi vuotta sitten, ja siitä lähtien hän on asunut yksin. Helmi on itse viisihenkisen sisarusparven nuorin ja ainoa elossa oleva jäsen lapsuudenperheestään. Helmillä on kaksi lasta, Elina ja Jaakko. Kumpikin lapsista on lähes seitsemänkymmentävuotiaita ja he ovat olleet jo useamman vuoden itsekin eläkkeellä. Jaakolla ei ole omia lapsia, mutta hänen vaimollaan on yksi aikuinen lapsi edellisestä liitosta sekä kaksi lastenlasta.  Elinalla on kaksi reilut nelikymppistä lasta, Miia ja Anniina. Miialla on 22-vuotias poika. Anniinalla on 10-vuotias tytär ja 8-vuotias poika. Miian poika on juuri kertonut suvulle iloisia uutisia: sukuun syntyy pian viides sukupolvi, sillä hän odottaa puolisonsa kanssa lasta.

Helmi on nähnyt omien lastensa saavuttavan eläkeiän, lastenlastensa aikuistuvan ja perustavan perheet sekä näkee pian ensimmäisen lapsenlapsenlapsenlapsensa. Yhteistä aikaa aviomiehenkin kanssa kertyi yli 60 vuotta. Miia ja Anniina sekä heidän lapsensa ovat muodostaneet iso(iso)äitiin pitkäaikaisen suhteen läpi lapsuutensa, nuoruutensa ja aikuisuuteen asti.  

Välittämistä ja auttamista – moneen suuntaan

Välittäminen ja auttaminen perhesuhteissa on luontaista. Väitettä voidaan perustella useilla evolutiivisilla ja sosiaalitieteellisillä teorioilla ja tutkimustuloksilla (Hämäläinen, Danielsbacka, Hägglund, Rotkirch & Tanskanen, 2021). Tutkimus osoittaa, että tukea sukupolvien välillä saadaan ja annetaan. 56 prosenttia suurista ikäluokista ilmoitti antavansa apua aikuisille lapsilleen ja 81 prosenttia on auttanut lastenlasten hoidossa. 83 prosenttia aikuisista lapsista ilmoitti antavansa apua vanhemmilleen. (emt.) Ikääntyessä omille lapsille annettu tuki vähenee ja lapsilta saatu apu lisääntyy (Kalmijn, 2019). Tämä johtuu siitä, että avun ja tuen tarve vanhuudessa lisääntyy samaan aikaan kun omat voimavarat tarjota apua lapsille vähenevät.

Esimerkkiperheemme Helmi on pärjäillyt kotona miehensä kuoleman jälkeen perheenjäsenten satunnaisella tuella. Viime aikoina Helmin terveys on kuitenkin heikentynyt ja päivittäisten askareiden hoitamisesta on tullut hankalaa. Muistikaan ei ole enää entisellään ja pari kertaa keittiöstä on tuprunnut asuntoon savua päälle unohtuneesta uunista. Olo kotona on turvaton ja yksinäinen. Iloa Helmin elämään tuo perhe, joka auttaa ja tukee mahdollisuuksien mukaan. Ihanat muistot yhteisistä hetkistä lasten- ja lastenlasten kanssa heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan tuovat hymyn huulille vielä ysikymppisenäkin. Viidennen sukupolven tapaamista ja hoivaamista Helmi odottaa innolla.

Helmin poika, Jaakko, asuu ulkomailla. Hän soittelee pari kertaa viikossa, mutta ehtii vierailemaan äitinsä luona vain muutamia kertoja vuodessa. Tytär Elina ja hänen miehensä asuvat lähempänä, ja he käyvätkin useamman kerran viikossa auttamassa Helmiä ja pitämässä seuraa. Elinalla on kuitenkin itsellään terveyshuolia, ja häntä tarvitaan myös avuksi lastenlastensa hoidossa ja harrastuksiin kuskaamisessa. Myös Elinan miehen vanhemmat tarvitsevat heidän apuaan. Miia matkustaa työssään paljon, mutta vierailee Helmin luona aina loma-aikoinaan. Anniinan lapset harrastavat kilpaurheilua ja perheen aikataulujen yhteensovittaminen on välillä hankalaa. Lähellä asuvan iso(iso)äidin luona käydään kuitenkin viikoittain viemässä ruokatarvikkeita.

Tutkijat muistuttavat, että perheet itse asiassa jo nyt tuottavat valtaosan ikääntyneiden hoivasta (Kääriäinen & Van Aerschot, 2025). On arvioitu, että Euroopassa jopa 80 prosenttia ikäihmisten hoivasta on läheisten tuottamaa informaalia hoivaa (World Health Organization, 2022).  Juha Kääriäisen ja Lina Van Aerschotin (2025) analyysi osoitti, että suomessa 40 prosenttia yli 15-vuotiaista auttaa läheistään kevyemmin, alle 11 tuntia viikossa. Osuus oli eurooppalaisista vertailumaista suurin. Intensiivistä hoivaa, yli 11 tuntia viikossa, annetaan harvemmin. Kääriäinen ja Van Aerschot (2025) toteavatkin, että intensiivisen hoivan vaatiminen läheisiltä, joiden toivotaan vaativan hoivaamisen lisäksi olevan kokopäivätyössä, on mahdotonta.

Kuka Helmiä auttaisi, hänen tarvitessaan intensiivisempää apua ja hoivaa? Poika Jaakko, joka asuu oman perheensä kanssa toisessa maassa? Lapsenlasten, tulevan lapsenlapsenlapsen, äitinsä ja miehensä vanhempien hoivan ristipaineessa sekä omien terveyshuoliensa kanssa sinnittelevä Elina? Omien työurien, lasten koulun ja harrastusten, jopa pian omien lastenlastensa hoivan kanssa tasapainottelevat aikuiset lapsenlapset, joiden omat ikääntyvät vanhemmat saattavat pian kaivata heidän tukeaan? Monisukupolvisissa perheissä avun tarvitsijoita voi olla monessa suunnassa.

Lisää keskustelua perheistä tarvitaan

Monisukupolvisuuden lisäksi perheissä on tapahtunut monia muitakin muutoksia. Avioerot ja uusperheet ovat lisääntyneet. Vuonna 2019 oli 12 prosentilla lapsista sekä isän että äidin puoleiset isovanhemmat eronneet ja erikseen tarkasteltuna asui isänpuoleisista isovanhemmista 29 prosenttia ja äidinpuoleisista isovanhemmista 33 prosenttia eri osoitteissa (Pietiläinen & Nikander, 2021). Myös lapsettomuus on yleistynyt. Vuonna 2019 noin 20 prosentilla 45-vuotiaista naisista ja noin 25 prosentilla miehistä ei ollut biologisia lapsia (emt.).

Monissa perheissä voikin olla ”bonusisovanhempia” omien biologisten isovanhempien lisäksi. Nämä suhteet entisestään rikastuttavat perhesuhteita, mutta asettavat myös uusia kysymyksiä hoivan näkökulmasta. Kun esimerkkiperheemme Helmin poika Jaakko myöhemmin tarvitsee apua ja hoivaa, kokeeko Jaakon vaimon lapsi velvollisuudekseen pitää huolta isäpuolestaan?  Entä riittävätkö pojan, ainoan lapsen, voimavarat omista vanhemmista ja yhdestä bonusvanhemmasta huolehtimiseen?  Toisaalta vahva oletus siitä, että läheiset ottavat vastuuta ikääntyvän ihmisen tuesta ja hoivasta johtaa omaisettomien ihmisten heikompaan asemaan (Kalliomaa-Puha, 2017).

Perheisiin kohdistuvat odotukset ovat suuria ikääntyvissä yhteiskunnissa, mutta myös perheet ovat muuttuneet: toisaalta pienentyneet, toisaalta monisukupolvistuneet ja monimuotoistuneet. Pitkäikäisissä yhteiskunnissa tarvitaan lisää keskustelua perheistä, mutta ei vain julkisen talouden säästöjen näkökulmasta. Perheet ovat valtava voimavara, mutta myös niiden rajat on tunnistettava.  

Kirjoittaja on tutkijatohtori Tampereen yliopiston tutkijakollegiumissa ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa sekä KaVan hallituksen varajäsen.

Katariina Tuominen

TtT, tutkijatohtori

Tampereen yliopisto

Lähteet

Bengtson, V. L. (2001). Beyond the Nuclear Family: The Increasing Importance of Multigenerational Bonds. Journal of Marriage and Family, 63(1), 1–16. https://doi.org/10.1111/j.1741-3737.2001.00001.x

Hämäläinen, H., Danielsbacka, M., Hägglund, A. E., Rotkirch, A., & Tanskanen, A. O. (2021). Sukupolvien suhteet. Väestöliitto.fi. Saatavissa: https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/sukupolvien-suhteet/

Kalliomaa-Puha, L. (2017). Vanhuksen oikeus hoivaan ja omaisolettama. Gerontologia, 31(3), Article 3. https://doi.org/10.23989/gerontologia.63421

Kalmijn, M. (2019). The Effects of Ageing on Intergenerational Support Exchange: A New Look at the Hypothesis of Flow Reversal. European Journal of Population, 35(2), 263–284. https://doi.org/10.1007/s10680-018-9472-6

Kääriäinen, J. & Van Aerschot, L. (2025). Suomi loistaa läheisten tekemän pitkäaikaishoivan tarjoajana. Politiikasta. Saatavissa: https://politiikasta.fi/suomi-loistaa-laheisten-tekeman-pitkaaikaishoivan-tarjoajana/

World Health Organization (2022). Long-term care. Saatavissa: https://www.who.int/europe/news-room/questions-and-answers/item/long-term-care