Internetin, digitaalisten laitteiden ja palveluiden käyttäminen on keskeinen käsite digitutkimuksessa. Kuitenkin sitä käytetään hieman eri tavoin ja eri painotuksilla riippuen tutkimuksellisesta lähestymistavasta. Digitaalisten palveluiden käyttöä mitataan usein konkreettisilla ja määrällisillä indikaattoreilla, kuten internetin käyttötiheydellä, sähköisten palveluiden käytöllä tietyn aikamääreen kuten viimeisen kolmen kuukauden aikana tai omistettujen laitteiden lukumäärällä (Tilastokeskus, 2025). Tällaisia tilastollisia mittareita hyödynnetään usein osoittamaan nimenomaan iäkkäiden ihmisten jäämistä digitaalisen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Digitalisaation vaikutus ikääntyneisiin on ollut merkittävä huolenaihe jo pitkään. Erityisesti se, että iäkkäät eivät käytä digitaalisia laitteita, palveluita tai yleisemmin internetiä, on herättänyt huomiota gerontologisessa tutkimuksessa sekä sosiaali-, yhteiskunta- ja terveystieteissä. Ilmiötä kuvataan usein digikuilun käsitteen avulla, jakona (digi)syrjäytyneisiin ja (digi)osallisiin. Tässä jaottelussa teknologian käyttäjät ovat aktiivisia osallisia ja ei-käyttäjät taas syrjäytyneitä ja passiivisia, lisäksi heiltä nähdään puuttuvat tietoja, taitoja tai ymmärrystä. Käyttämättä jättämistä pidetään ongelmana, johon pyritään vastaamaan tuella, motivoinnilla ja käyttäjälähtöisillä palveluilla, jotta kaikki voisivat osallistua digitaaliseen maailmaan ja hyödyntää sen tarjoamia mahdollisuuksia. (Reisdorf & Rhinesmith, 2020.)

Molemmat yllä mainitut lähestymistavat ovat mielestäni jokseenkin ongelmallisia. Ensiksi, käyttödata ei kerro siitä onko käyttö esimerkiksi stressaavaa tai huolestuttavaa, jonka lisäksi käyttövolyymien korostaminen sisältää normatiivisen oletuksen käyttöpakosta. Toiseksi, vaikka osallisuus on myös osallistumista ja voi sisältää myös näkyvää toimintaa, on se kuitenkin pohjimmiltaan kokemuksellinen tunne siitä, että kuuluu joukkoon. Samoin osallisuuteen kuuluu olennaisesti autonomia, toimijuus sekä ennakoitavuus (Isola ym. 2017). Mikäli osallistuminen perustuu pakkoon tai vaihtoehtojen puutteeseen se muuttaa luonnettaan. Ihmisten pakottaminen mukaan digitaaliseen yhteiskuntaan on jo johtanut näennäisosallisuuteen, jossa iäkkäät ihmiset käyttävät digilaitteita vasten tahtoaan koska muita vaihtoehtoja ei ole.  

Vaikka yksilön digitaitojen perustella voitaisiin arvioida sitä, kuinka laajasti yhteiskunnan tarjoamat palvelut olisivat hyödynnettävissä tai minkälaisia osallistumisen mahdollisuuksia hänellä olisi, se ei lopulta kuitenkaan ole validi mittari arvioimaan osallisuuden kokemusta. Väitän, että digihype ja palvelujen pakonomainen digitalisointi lopulta voi lisätä osallistumisen mahdollisuuksia mutta heikentää luottamusta viranomaisiin, instituutioihin ja demokratiaan. On hyvin ristiriitaista, että ensin pakkodigitalisoidaan arjen kannalta olennaiset palvelut ja sitten tutkitaan kuinka monella on vaikeuksia pysyä mukana. Vastuu osaamisesta siirtyy enenevässä määrin yksilöille eikä huomioida ihmisten moninaisuutta.

Sen sijaan, että pitäytyisimme käyttämisen mittaamisessa meidän pitäisi pystyä myös pohtimaan mitkä ovat yksilöiden motiivit tai arvot käytön tai käyttämättä jättämisen takana, tarkastella käyttökokemuksia sekä muistaa että emme tiedä vielä juuri mitään pakon asteesta. Moni käyttää, koska vaihtoehtoja ei ole. Käyttötaajuuden tarkastelu häivyttää alleen laadulliset erot ja voi indikoida myös ihmisten sopeutumista digipakkoon. Todellinen vapaus ja osallisuutta edistävä yhteiskuntarakenne edellyttää myös analogisia vaihtoehtoja ja livepalvelua, jolloin ihmisten on mahdollista tehdä tasavertainen ja omaan tahtoon perustuva valinta.

Kirjoittaja on Kasvun ja vanhenemisen tutkijat ry:n jäsensihteeri.

Outi Valkama

YTM, TtM, väitöskirjatutkija

Tampereen yliopisto

Kirjallisuus:

Heponiemi, T., Kainiemi, E. & Saukkonen, P. (2023). Digitaalisuus haastaa ikääntyneiden yhdenvertaisten palvelujen saannin. https://vtkl.fi/digitaalisuus-haastaa-ikaantyneiden-yhdenvertaisen-palvelujen-saannin

Isola, A. M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S., & Keto-Tokoi, A. (2017). Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-917-0

Tilastokeskus (2025). Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö. https://pxhopea2.stat.fi/sahkoiset_julkaisut/digitalisaatio/html/sutivi0001.htm

THL (2025). Digiosallisuuden edistäminen. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/digiosallisuuden-edistaminen