Uutta tietoa ikäihmisten elämänlaadusta

Kolmessa suomalaisessa kunnassa toteutettiin vuonna 2014 pilottina kysely kotihoidon asiakkaille. Välineenä käytettiin interRAI-verkoston kehittämää kotihoitoa saavien iäkkäiden henkilöiden elämänlaatua koskevaa kyselylomaketta (Godin et al 2015). Kyselyä ei ole aikaisemmin käytetty Suomessa vaan tämä oli pilotti, jonka käynnistivät osallistujakuntien ikäihmisten palvelujen vastuuhenkilöt ja hanketyöntekijät. Innoittajana oli vanhuspalvelulain edellyttämä asiakaspalautteen kerääminen. Lomake on tarkoitettu kotihoidon kehittämiseen.

Kyselyn teemat koskivat ruokailua, turvallisuudentunnetta, mahdollisuuksia aktiivisuuteen kodin ulkopuolella ja henkilösuhteisiin. Yhtenä teemana oli myös kotihoidon kyky vastata asiakkaan toiveisiin ja tarpeisiin. Teemat koostuivat väittämistä, joiden toteutumisen vastaaja arvioi. Vaihtoehdot olivat ”Ei koskaan”, ”harvoin”, ”joskus”, ”useimmiten” ja ”aina”. Tässä mukana ovat ne vastaukset, joissa henkilö kykeni itse tai avustettuna vastaamaan.

Kyselyn vastauksista voidaan erottaa tarkasteluun kaksi ulottuvuutta:

1. Kotihoidon asiakkaiden tyytyväisyys omaan elämänlaatuunsa.
2. Kotihoidon asiakkaiden arviot saamastaan avusta ja palvelusta (palvelun laatu, asiakkaan kunnioitus, autonomia ja palvelun toteutus), jolloin kysymys koskee kotihoidon työntekijöiden toimintaa.

Tarkastelu osoittaa, että elämänlaatuunsa tyytyväiset olivat myös tyytyväisiä saamaansa palveluun, kun taas ne jotka olivat elämänlaatuunsa tyytymättömiä, olivat myös vähemmän tyytyväisiä palvelujen laatuun. Tämän yhteyden takana olevien tekijöiden tutkimiseen ei käytetyn aineiston niukkuus kuitenkaan anna paljon mahdollisuuksia. Jäädään siis hiukan muna vai kana -tilanteeseen.

Laadullista kuvaa vastaajien elämänlaadusta saadaan kyselystä niukasti, mutta väittämiin liittyvä mahdollisuus kirjoittaa väittämiä koskevia ’asiakkaan viestejä’ tuo hiukan lisää lihaa luiden päälle (kuten esimerkkejä suorien jakaumien ja ristiintaulukoinnin täydentäjinä).

Väittämiä katsomalla saadaan mielenkiintoista tietoa. Kyselylomake sanoittaa uudella tavalla mm. asiakkaiden itsemäärämisoikeuden toteutumista. "Aina" tai "useimmiten" vaihtoehdon valinneiden osuudet: 

Minua hoitavat henkilöt kohtelevat minua kunnioittavasti (95%)

Saamani hoiva ja palvelu auttavat minua elämään haluamallani tavalla (87%)

Kotihoidon henkilökunta ottaa huomioon mistä pidän ja mistä en (87%)

Kotihoidon henkilökunta toimii toiveideni mukaisesti (93 %)

Kotihoidon henkilökunta kysyy, miten haluaisin tarpeisiini vastattavan (71%) 

Nämä väittämät kertovat paitsi kotihoidon työntekijöiden asenteista myös asiakkaiden mahdollisuuksista vaikuttaa ja valita. Itsemääräämisoikeus käytännössä tarkoittaakin päätöksiä, jotka turvaavat elämäntapojen jatkuvuutta ja valintoja, yksityisyyttä ja kotirauhaa.

Oman elämänlaadun väittämissä näkyy myös itsemääräämisoikeutta sivuavia teemoja. Hyvä esimerkki on ruokailu. Ruokailut ovat arkielämän toimintaa, joka tuo iäkkäille ihmisille rytmin päivään. Ruoka on tärkeää terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäjänä, mutta ruokailu on myös arjen itsemääräämisoikeutta.  Ja ruokailu sosiaalisena tapahtumana yhdessä toisen kanssa taas hoitaa myös mielenterveyttä ja emotionaalista nälkää.

Väittämään Nautin ruokailusta (83 %) liittyvät asiakkaiden viestit tuovat esiin erilaisia tapoja ja tilanteita: Ateria voidaan valmistaa itse tai omaisen kanssa, voidaan mennä ulos syömään tai kyseessä voi olla ateriapalvelun tuoman ruuan syöminen yksin.

”Laitan itse ruokani.”

”Nautin ruokailusta kun käyn syömässä ystävieni kanssa.” 

”Suusta menee maku ja ruoka ei maistu samalle kuin ennen.”

Väittämien saama kannatus ja lyhyet avoimet kommentit eivät mahdollista syvällisen kuvan muodostamista. Ja vain kerran tehty kysely voi ylipäätänsä olla vain suuntaa antava.

Esittelin tässä kuvattua pilottia työryhmässä Perhetutkimuksen päivillä Tampereella 19.4.2018.  Päivillä oli useita esityksiä ikäihmisten elämästä. Päivi Ahosalon Perheettömät vanhukset ja hoiva, Johanna Surakan ja Kirsi Lumme-Sandtin Monta sukupolvea samassa perheessä sekä Marjut Lemivaaran Kaksin yksin: yksinäisyys omaishoitoperheen kokemana joitakin mainitakseni.

Kuva: Helena Perhonen