Julkisten tilojen ikäystävällisyyttä ei voida arvioida kiinnittämättä huomiota vessoihin. Ihan jokainen ihminen, ikään ja toimintakykyyn katsomatta, tarvitsee vessaa päivittäin. Toiset kykenevät pidättämään, kun hätä iskee julkisessa tilassa, eikä vessaa ole välittömästi saatavilla. Toisille nopea vessaan pääsy hädän iskettyä on edellytys sille, että voi liikkua kodin ulkopuolella ja näin osallistua yhteiskuntaan.

Ikäystävällisyys kattaa fyysisen, sosiaalisen ja digitaalisen ympäristön. Fyysisissä ympäristöissä pienetkin parannukset – kuten penkkien lisääminen, talvikunnossapidon tehostaminen ja selkeät opasteet – voivat lisätä merkittävästi ikääntyneiden liikkumista kodin ulkopuolella. Sosiaalisen ympäristön saavutettavuutta voidaan puolestaan parantaa esimerkiksi ikääntyneisiin kohdistuvia asenteita ja ennakkoluuloja korjaamalla tai tarjoamalla mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen. Elämä kodin ulkopuolella lisää sosiaalista osallisuutta, kuten mahdollisuuksia osallistua harrastuksiin, asiointiin, kulttuuritapahtumiin ja yhteisön toimintaan. Osallistuminen ehkäisee yksinäisyyttä, joka on yksi suurimmista ikääntyneiden hyvinvoinnin uhista: sosiaalisten kontaktien puute heikentää terveyttä yhtä paljon kuin monet fyysiset riskitekijät  (Holt-Lunstad et al., 2015; THL, 2021).

Ikääntyneillä voi olla monenlaisia syitä tarvita helposti löydettäviä, esteettömiä ja siistejä WC-tiloja liikkuessaan kodin ulkopuolella. Liikuntakyvyn haasteiden ohella vessan suhteen erityistarpeita on ihmisillä, jotka elävät esimerkiksi virtsainkontinenssin kanssa. Suomessa virtsankarkailua esiintyy noin 59 %:lla yli 70-vuotiaista naisista ja 25 %:lla miehistä (Nuotio, Ala-Nissilä & Tammela, 2017). Pelkästään virtsainkontinenssin kanssa elää arviolta 400 miljoonaa kaikenikäistä ihmistä maailmassa (Murphy ym. 2022), ja Euroopassa elää 55–60 miljoonaa ihmistä rakon ja suoliston pidätyskykyongelmien kanssa (Triangulate Health, 2023).

Myös erilaiset suoliston sairaudet ovat kasvussa. Suomessa suurin osa noin 4 000 vuosittaisesta kolorektaalisyöpätapauksesta todetaan yli 60-vuotiailla, ja keski-ikä sairastumiselle on noin 71 vuotta (Kaikki syövästä, 2024; Syöpärekisteri, 2023). Tulehdukselliset suolistosairaudet (IBD), kuten Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus, koskettavat Suomessa noin 58 000 ihmistä, ja ikääntyvien osuus sairastuneissa kasvaa ikärakenteen muutoksen myötä, koska tauti ei lyhennä elinikää merkittävästi (Suolistosairaudet ry, 2024).

Vessanpönttö on ”kansalaisuuden istuin”

Ikäystävällisyys ja vessat ei ole marginaalinen teema, vaan siinä on kyse oikeudenmukaisuudesta. Kyse ei siis ole ikääntyneiden määrittelystä stereotyyppisesti pidätysongelmaisiksi, vaan pidätyskyky koskee ihan kaikkia. Jokainen meistä vanhenee ja kuka tahansa meistä voi milloin tahansa kokea sairauden tai onnettomuuden vuoksi pidätyskyvyn hankaluuksia, väliaikaisesti tai pysyvästi.

Maailman terveysjärjestö (WHO, 2007) korostaa, että ikäystävällisissä ympäristöissä tulee olla riittävästi WC-tiloja, jotka ovat puhtaita, turvallisia, esteettömiä ja hyvin opastettuja. Julkisten tilojen kohdalla ikäystävällisyys ei kuitenkaan aina toteudu, sillä julkiset vessat saattavat olla monin tavoin puutteellisia. Vessoja ei välttämättä ole ollenkaan esimerkiksi virkistysalueilla tai ne ovat kiinni talvisin, saavutettavassa vessassa (ns. ”inva-vessassa”) ei mahdu kääntymään pyörätuolilla, pöntöltä ei yletä bideesuihkulle, miesten vessoissa ei ole roskiksia käytetyille inkontinenssisuojille tai avannepusseille, vessan ovi on lukossa, pissaamisesta peritään pääsymaksu, kopit ovat ahtaita ja hidas saavutettavassa vessassa kävijä voi kokea jopa aggressiivista käytöstä muilta ihmisiltä  (Rajala, 2023; Vaittinen, 2021).

Vessojen puutteellisuus voi heikentää ihmisen kykyä ja halua liikkua kodin ulkopuolella. Monet inkontinenssin kanssa elävät ihmiset potevat pelkoa ja jännitystä siitä, että inkontinenssisuoja pettää julkisella paikalla tai että vaikkapa vierustoveri bussissa haistaa virtsan tai ulosteen. Monet inkontinenssin tai suolistosairauksien kanssa elävät ihmiset harrastavat myös vessojen sijainnin ja varustelun selvittelyä etukäteen, mitä pidätyskykyisten ei tarvitse useinkaan edes ajatella tekevänsä. Monelle tarvetta on myös erilaisten rakon ja suoliston tarpeisiin suunniteltujen välineinen rahtaaminen mukana, mikä saatetaan kokea työlääksi. (Rajala, 2023; Vaittinen, 2021).

Saavutettavat WC-tilat eivät ole pelkästään teknisiä ratkaisuja, vaan sosiaalisia ja poliittisia tiloja, joissa määrittyy kuulumisen tunne ja “ruumiillinen kansalaisuus” (Wiseman, 2019). Kun vessoja ei ole riittävästi, ne ovat vaikeasti saavutettavia tai niiden varustelu on puutteellista ikääntyneet ja vammaiset ihmiset jäävät helposti julkisen elämän ulkopuolelle. Tämä ei ole vain käytännön ongelma, vaan heijastaa laajempia rakenteellisia eriarvoisuuksia ja vaikuttaa siihen, kuka voi kokea olevansa osa yhteisöä. Philippa Wiseman (2019) onkin kutsunut vessanpönttöä ”kansalaisuuden istuimeksi”.

WC-tilojen suunnittelu osana ikäystävällistä ympäristöä on siis samalla olennainen osa sosiaalista kestävyyttä. Sosiaalinen kestävyys on käsitteenä monitulkintainen, mutta yhteiskunnan voidaan ajatella olevan sosiaalisesti kestävä muun muassa silloin, kun yhteiskunta toimii oikeudenmukaisesti ja ihmisillä on todellinen mahdollisuus osallistua päätöksentekoon sekä elää säädyllistä elämää (Myllyviita, Saikkonen & Vaalavuo, 2024). Ikäystävällisyys on kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka puolestaan kytkeytyy sosiaaliseen kestävyyteen ja hyvinvointiin: se vähentää eriarvoisuutta, tukee toimintakykyä ja vahvistaa luottamusta yhteiskuntaan (THL, 2021; Valtioneuvosto, 2025; World Health Organization, 2007).

Hyvät julkiset vessat ovat siis kaikkien etu: ympäristöt, jotka tukevat ikääntyneiden hyvinvointia, hyödyttävät myös lapsia, nuoria ja liikkumisesteisiä (Invalidiliitto, 2025; Rajaniemi, 2020). Vessojen huomioiminen ei ole vain terveyskysymys, vaan osallisuuden ja yhdenvertaisuuden edellytys (Wiseman, 2019; Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2025).

Ratkaisujen ei tarvitse olla ylitsepääsemättömiä

Valtioneuvoston (2025) tuore raportti korostaa, että ikäystävällisyyden arvioinnissa ei riitä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarkastelu. Tarvitaan indikaattoreita, jotka huomioivat fyysisen ympäristön, osallisuuden ja iäkkäiden omat kokemukset. Vessa on yksi tällainen indikaattori (WHO, 2007), mutta niin kauan kuin julkiset tilat suunnitellaan pidätyskykyisten näkökulmasta, ei ikäystävällisyyttäkään voida saavuttaa.

Julkisissa tiloissa ikäystävällisyyttä voidaan parantaa petraamalla vessoihin – ja usein pienilläkin parannuksilla voidaan helpottaa monen vessankäyttäjän elämää. Edullisempia ratkaisuja ovat  selkeät opasteet ja kartat, jotka näyttävät WC-tilojen sijainnin sekä ilmainen tai helppo pääsy WC-tiloihin ilman monimutkaisia maksujärjestelmiä. Palveluntarjoajat voivat ilmaista myös nettisivuillaan, millaiset vessat heillä on ja onko heillä esimerkiksi käytössä Vessapassi. Tilavien kannellisten roskisten lisääminen miestenvessoihin on myös hyvin helppo ja edullinen parannus.

Hankalampia korjaustarpeita tuottavat vessojen puutteellinen määrä, sijainti ja koko, sekä esteettömien vessojen suunnittelu siten, että ne todella vastaavat esteettömien vessojen käyttäjien tarpeisiin. Tällaiset asiat tulisi ottaa huomioon jo suunnittelu- ja rakennusvaiheessa tai viimeistään saneerauksen yhteydessä.

Hankalin este on asenteet. Usein ihminen ymmärtää vessan keskeisyyden elämän ja osallisuuden kannalta vasta, kun erityinen tarve sattuu omalle kohdalle. Siksi julkisten tilojen suunniteluun ja toteutukseen tulee ottaa mukaan erilaisia kokemustoimijoita, joilla on omakohtaista kokemusta siitä, millä tavoin julkiset tilat eivät vastaa yksityisiin tarpeisiin.

Anna I. Rajala

PhD, Suomen Akatemian tutkijatohtori

Tampereen yliopisto

Tämän kirjoituksen on mahdollistanut Suomen Akatemia, projektinumero 350247.

Lähteet

Batmani, S., Jalali, R., Mohammadi, M., & Bokaee, S. (2021). Prevalence and factors related to urinary incontinence in older adult women worldwide: A comprehensive systematic review and meta-analysis of observational studies. BMC Geriatrics, 21(212). https://doi.org/10.1186/s12877-021-02135-8

Holt-Lunstad, J., Smith, T. B., Baker, M., Harris, T., & Stephenson, D. (2015). Loneliness and social isolation as risk factors for mortality: A meta-analytic review. Perspectives on Psychological Science, 10(2), 227–237. https://doi.org/10.1177/1745691614568352

Invalidiliitto. (2025). Esteettömyys. Saatavilla: https://www.invalidiliitto.fi/esteettomyys (viitattu 21.11.2022).

Kaikki syövästä. (2024). Suolistosyöpä – oireet, hoito ja ennuste. Saatavilla: https://kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/suolistosyopa/ (viitattu 21.11.2022).

Luo, S., Gong, J., Zhu, Y., Wang, L., & Zhang, K. (2025). Global, regional, and national burden of colorectal cancer in the elderly (aged >60 years): A comprehensive analysis across 204 countries and territories (1990–2021). BMC Gastroenterology, 25, 570. https://doi.org/10.1186/s12876-025-04184-4

Murphy, C., Avery, M., Macauley, M., & Fader, M. (2022). Experiences and impact of living with incontinence associated stigma: A protocol for a systematic review and narrative synthesis of qualitative studies. PLOS ONE, 17(7), e0270885. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0270885

Myllyviita, R., Saikkonen, P., & Vaalavuo, M. (2024). Sosiaalinen kestävyys hyvinvointivaltiossa: Kirjallisuuskatsaus (Työpaperi 64/2024). Helsinki: THL. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-421-5

Nuotio, M., Ala-Nissilä, S., & Tammela, T. (2017). Iäkkäiden virtsaamisvaivat ja niiden hoito. Suomen Lääkärilehti, 44.

Rajala, A. (2023). FSD3838 Kokemuksia julkisista vessoista 2023. Kvalitatiivinen aineisto, Tietoarkisto. https://doi.org/10.60686/t-fsd3838

Rajaniemi, J. (2020). Ikäystävällisyyden ydinviestejä etsimässä. Saatavilla: https://www.ikainstituutti.fi/asuminen-ja-ymparisto/ikaystavallisyyden-ydinviesteja-etsimassa/ (viitattu 21.11.2025)

Suolistosairaudet ry. (2024). Suolistosairaudet ikääntyessä. Saatavilla: https://suolistosairaudet.fi/elamassa/arki-ikaantyvana/suolistosairaudet/ (viitattu 21.11.2025).

Suomen Syöpärekisteri. (2023). Syöpä 2023: Tilastoraportti Suomen syöpätilanteesta. Saatavilla: https://syoparekisteri.fi/assets/themes/ssy3/factsheets/syopa_2023_tilastoraportti.html (viitattu 21.11.2025).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2024). Sosiaalinen kestävyys. Saatavilla: https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/kestavan-hyvinvoinnin-edistaminen/sosiaalinen-kestavyys (viitattu 21.11.2025).

Triangulate Health Ltd. (2023). An Urge to Act: The Health, Socio-Economic and Environmental Costs of Continence Problems in the EU. Commissioned Study, European Association for Urology. Saatavilla: https://d56bochluxqnz.cloudfront.net/media/Socio-economic_report_UrgetoAct.pdf#asset:4080543@1 (viitattu 21.11.2025).

Vaittinen, T. (2021). FSD3619 Elämää aikuisvaippojen kanssa -kirjoitusaineisto 2020-2021. Kvalitatiivinen aineisto, Tietoarkisto. https://doi.org/10.60686/t-fsd3619

Valtioneuvosto. (2025). Ikäystävällisyys näkyväksi monipuolisilla indikaattoreilla – tutkimuksessa löydettiin viisi ratkaisua kuntien ja hyvinvointialueiden tueksi. Saatavilla: https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=49401 (viitattu 21.11.2025).

Wiseman, P. (2019). Lifting the Lid: Disabled Toilets as Sites of Belonging and Embodied Citizenship. The Sociological Review, 67(4), 788–806. https://doi.org/10.1177/0038026119845553

Yhdenvertaisuusvaltuutettu. (2025). Kunnissa ja hyvinvointialueilla voidaan vahvistaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Saatavilla: https://yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi/-/kunnissa-ja-hyvinvointialueilla-voidaan-vahvistaa-perus-ja-ihmisoikeuksien-toteutumista (viitattu 21.11.2025).