Gerontologia on ollut erityinen kiinnostukseni kohde, koska työskentelin ennen yliopisto-opintojani lähihoitajana. Pohtiessani aihetta graduuni toivoin löytäväni tutkimusaiheen, joka voisi tuottaa uutta hyödyllistä tietoa. Mielenkiintoni heräsi viimeisten elinvuosien tutkimiseen, kun tutustuin opinnoissani COCTEL-hankkeen tutkimuksiin. Päädyin tutkimaan aivoinfarktin sairastaneita iäkkäitä, koska aivoverenkiertohäiriöt ovat kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti merkittävä sairausryhmä, ja sairastuneista valtaosa on iäkkäitä. Tulevaisuudessa aivoinfarktin sairastaneiden määrän odotetaan lisääntyvän merkittävästi väestön ikääntyessä, mikä vaatii varautumista lisääntyviin palvelutarpeisiin.

Pro gradu -tutkielmani päätavoitteena oli kuvata taannehtivasti rekisteriaineiston avulla vähintään 70-vuotiaana kuolleiden aivoinfarktin sairastaneiden suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä viiden viimeisen elinvuoden aikana. Lisäksi tavoitteena oli selvittää miten sukupuoli, ikä ja aivoinfarktidiagnoosit ovat yhteydessä pitkäaikaishoidon (tehostettu palveluasuminen, vanhainkoti), sairaalahoidon ja kotihoidon käyttöön aivoinfarktin sairastaneilla sekä selvittää, miten palvelujen käyttö jakautui eri vuosille ennen kuolemaa.

Tutkielma tehtiin osana COCTEL-hanketta, jonka rekisteriaineistoa tutkimuksessa käytettiin. Aineistosta poimittiin vuonna 2013 kuolleista ne iäkkäät, jotka olivat joko käyttäneet vähintään yhden hoitopäivän verran aivoinfarktin vuoksi jotakin sosiaali- ja terveyspalvelua viiden vuoden ajalla ennen kuolemaansa tai kuolleet aivoinfarktiin vuonna 2013 ilman aivoinfarktiin liittyvää hoitojaksoa. Tiedot tutkittavien iästä, sukupuolesta, kuolinpäivästä ja kuolinsyistä ovat peräisin Tilastokeskuksen Kuolemansyytilastosta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttötiedot Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämistä Hoitoilmoitusrekistereistä. Tutkimusmenetelmänä käytetiin tilastollisia menetelmiä ja analyysissa käytettiin SPSS-tilasto-ohjelmaa.

Kaikista Suomessa vuonna 2013 vähintään 70-vuotiaana kuolleista 5733 iäkästä käytti viiden viimeisen elinvuotensa aikana aivoinfarktin vuoksi vähintään yhden hoitopäivän sairaala tai pitkäaikaishoitoa tai menehtyi aivoinfarktiin. Heistä 44,7 % oli miehiä ja 55,3 % naisia. Aivoinfarktin sairastaneista 99,8 % käytti vähintään yhden hoitopäivän verran sairaalahoidon palveluita ja pitkäaikaishoidossa oli 51,4 % viiden viimeisten elinvuotensa aikana. Kotihoitoa käytti vähintään yhtenä vuonna viidestä 53,5 %.

Aivoinfarktin sairastaneet käyttivät viiden viimeisen elinvuotensa aikana yhteensä 2,8 miljoonaa hoitopäivää eri sairaaloissa ja ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa vanhainkodeissa ja tehostetun palveluasumisen yksiköissä. Keskimäärin he käyttivät sairaala- ja pitkäaikaishoitoa 210 hoitopäivää viiden viimeisen elinvuotensa aikana. Palvelujen käyttö lisääntyi kuoleman lähestyessä ja oli suurimmillaan viimeisen elinvuoden aikana.

Palvelujen käytössä ilmeni tilastollisesti merkitseviä eroja iän, sukupuolen ja aivoinfarktidiagnoosin mukaan. Palvelujen käytön todennäköisyyttä lisääviä tekijöitä ovat naissukupuoli, korkea ikä ja aivoinfarktidiagnooseista myöhäisvaikutusdiagnoosi joko yksinään tai yhdessä akuutin aivoinfarktin kanssa.

Tutkimustulosten mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö on merkittävästi suurempaa niillä aivoinfarktin sairastaneista, joilla on aivoinfarktin myöhäisvaikutusdiagnoosi joko yksin tai yhdessä akuutin aivoinfarktidiagnoosin kanssa verrattuna niihin, joilla on pelkästään akuutin aivoinfarktin diagnoosi. Tulosten perusteella voidaan todeta, että aivoinfarktit aiheuttavat osalle iäkkäistä pidempiaikaista tai toistuvaa palvelujen käyttöä elämän loppuvuosiin.

Tutkimuksen mukaan eri ikäisiä ja naisia ja miehiä hoidetaan eri tavalla, koska esimerkiksi miehiä hoidettiin naisia useammin yliopistosairaalassa ja iäkkäämpiä pitkäaikaishoidossa erikoissairaanhoidon sijaan, mikä herättää huolen siitä, saavatko kaikki aivoinfarktin sairastaneet iäkkäät tarpeenmukaisesti hoitoa.

Tulevaisuudessa yhä suurempi määrä iäkkäitä käyttää sosiaali- ja terveyspalveluita elämän viimeisinä vuosina joko aiemman aivoinfarktin ja siitä aiheutuneiden haittojen vuoksi tai sairastuessaan ensimmäisen kerran tai toistuvasti akuuttiin aivoinfarktiin, mikä tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitaan yhä enemmän. Lisääntyviin palvelutarpeisiin tulee varautua ja varmistaa, että hoitopaikoissa, joissa aivoinfarktin sairastaneita iäkkäitä hoidetaan, on riittävä ammatillinen osaaminen ja resurssit tarpeenmukaisen hoidon toteuttamiseksi.

Kiitokset

Lämpimät kiitokset COCTEL-hankkeen jäsenille, jotka mahdollistivat pro gradu -tutkielmani toteuttamisen, ja erityiskiitokset ohjaajilleni Mari Aaltoselle ja Leena Formalle, jotka kannustivat ja tukivat läpi graduprosessin! Olen kiitollinen saamastani upeasta ja opettavasta kokemuksesta, joka herätti kiinnostukseni tutkimustyötä kohtaan. Kannustan kaikkia opiskelijoita tarttumaan rohkeasti vastaavanlaisiin mahdollisuuksiin.