Suomessa ikääntyneiden osuus suhteessa työikäiseen väestöön on yksi Euroopan korkeimmista (Corselli-Nordblad & Strandell 2020). Tämä korostuu erityisesti Pohjois-, Itä- ja Länsi-Suomen kunnissa (SVT 2023). Ilmiö on akuutimpi maaseutualueilla, joilla väestö ikääntyy myös nuorempien asukkaiden muuttaessa kaupunkikeskuksiin. Kaupunkeihin muuton myötä erilaiset palvelut vähenevät maaseutualueilta (European Parliament 2020). Seuraukset näkyvät erityisesti harvaan asututtujen, pitkien välimatkojen maaseutualueilla asuvien iäkkäiden ihmisten elämässä monin eri tavoin, esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden eriarvoistumisena.

Kiinnostukseni maaseudun iäkkäiden ihmisten elämään ja hyvinvointiin juontaa juurensa lapsuus- ja nuoruusvuosiini 60–70-luvun itäsuomalaisella pikkukylällä. Aika lienee kullannut muistojani, mutta niissä iäkkäät ihmiset asuivat usein lastensa perheissä tai saivat tarvitsemaansa apua naapureilta ja ystäviltä. Yksinäisyydestä ei ainakaan puhuttu. Kyläkoulut ja -kaupat kukoistivat, linja-autoilla pääsi asioimaan kirkonkylälle ja iäkkäät ihmiset osallistuivat kyläyhteisön elämään monin eri tavoin. Myöhemmin 90-luvulla oman perheeni kanssa maaseudulla asuneena muistan kylien tyhjenemisen ja sen myötä koulujen, lähipalvelujen ja liikenneyhteyksien lakkauttamisen. Kylätoimikuntana järjestimme iäkkäille ihmisille kuukausittain virkistys- ja palvelupäiviä paikalliselle kyläkoululle. Lopulta, monen muun lapsiperheen tavoin, mekin muutimme kaupunkiin, lähelle yläkoulua, harrastuksia ja palveluja. Tyhjenemisten ja lakkautumisten sarja on seuraavien vuosikymmenten saatossa edelleen jatkunut.

Nykyisessä työssäni tutkin erilaisissa haavoittuvissa asemissa ja elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Yksi tutkimusaiheistani käsittelee Kainuun ja Pohjois-Karjalan iäkkäiden ihmisten (+ 70 v) kokemuksia hyvinvoinnistaan, sitä mahdollistavista ja uhkaavista tekijöistä sekä tulevaisuuskuvista maaseudulla. Hyvinvointikokemuksiin liitetään yleisesti puhdas luonto sekä rauhallinen ja turvallinen elinympäristö. Metsissä ja vesistöillä liikkuminen, marjastus ja kalastus tuottavat ikääntyneille kokonaisvaltaista iloa ja hyvinvointia. Joillakin pitäjillä vielä jäljellä olevat sosiaali- ja terveyspalvelut, päiväkodit, koulut ja työpaikat mahdollistavat elämisen ja tulevaisuuden näkymiä paitsi työikäisille, myös iäkkäille ihmisille. Hyvinvointia tuottavat myös järjestöjen ja seurakuntien toiminnot, jotka koetaan usein elintärkeinä sosiaalisen osallistumisen, vertaistuen ja tiedonsaannin kannalta. Esimerkiksi iäkkäiden ihmisten vertaisryhmissä kohdataan toisia, saadaan ja jaetaan tietoa ja tehdään yhdessä kiinnostavia asioita omien voimavarojen mukaan.

Iäkkäiden ihmisten hyvinvointia varjostavat kokemukset omien vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä. Iäkkäät kokevat, että päättäjät jättävät maaseuduilla asuvat ihmiset ”oman onnensa nojaan”. Maaseudun palveluja karsitaan, tukia leikataan ja asumisen maksuja nostetaan ilman että asioihin voi itse vaikuttaa.

Seuraava uhkakuva ”kurjuuden ketjureaktiosta” heikentää iäkkäiden ihmisten turvallisuuden tunnetta sekä luottamusta päättäjiin ja hyvään tulevaisuuteen:

• työikäisen väestön muuttaessa muualle päiväkoti, koulu ja kaupungin palvelupiste lakkautetaan
• kylille jää ikääntyvä väestö, jonka palvelujen tarve kasvaa samalla kun palveluja karsitaan
• koulukyytien loppuessa julkinen liikenne vähenee tai loppuu
• auto ja ajokortti tai naapuriapu ovat välttämättömiä mutta ikääntymisen myötä uhattuja mahdollisuuksia päästä edes jotenkin palvelujen ja järjestötoiminnan piiriin
• huolet sote-henkilöstön saatavuudesta ja kasvokkaisten palvelujen loppumisesta
• sähköisten palvelujen käyttö edellyttää puolestaan laitteita, jotka puuttuvat monelta tai niitä ei osata käyttää
• järjestöjen rahoituksen leikkaukset ja sen myötä elintärkeiksi koettujen ryhmätoimintojen loppuminen

Oikeus arvokkaaseen vanhuuteen, omaa elämää koskeviin päätöksiin, riittäviin palveluihin ja hyvinvointiin kuuluu myös maaseutujen iäkkäille ihmisille. Surkuttelun sijaan on tärkeää tuoda tutkittuun tietoon pohjautuvia näkökulmia ja käytännöllisiä esityksiä ”kurjuuden ketjureaktion” katkaisemiseksi: maaseutujen iäkkäiden ihmisten vaikutusmahdollisuuksia päätöksenteossa ja heitä koskevissa palveluissa tulee lujittaa yhteistyössä hyvinvointialueen, kuntien ja järjestöjen kanssa. Järjestöjen toimintaedellytykset tulee turvata, jotta myös maaseutualueiden iäkkäille ihmisille tarjoutuu mahdollisuuksia hyvinvointia, terveyttä ja sosiaalista osallistumista tukevaan toimintaan. Näissä toiminnoissa esimerkiksi digitaalisiin palveluihin liittyvä tuki ja ohjaus voi olla vertaistuellista, osallistavaa ja kannustavaa. Lisäksi julkisia kulkuyhteyksiä ja erilaisten liikkumispalvelujen koordinointia on kehitettävä, jotta kukaan ei kyytien puutteessa syrjäydy kotiinsa.

Kirjoittaja on Kasvun ja vanhenemisen tutkijat ry:n hallituksen varajäsen.

Teija Makkonen, tutkijatohtori, YTT

Kohtuusratkaisuilla kohti sisukasta, vihreää ja oikeudenmukaista Suomea (SISU). Itä-Suomen yliopisto.

Lähteet

Corselli-Nordblad, Louise & Strandell, Helene (2020) Ageing Europe – Looking at the Lives of Older People in the EU: 2020 edition. Luxembourg: Publications Office of the European Union

European Parliament: Directorate-General for Parliamentary Research Services, Augère-Granier, M. and McEldowney, J., Older people in the European Union's rural areas – Issues and challenges – In-depth analysis, European Parliament, 2020, https://data.europa.eu/doi/10.2861/114962

Petruzzi, Piera & van Ossenbruggen, Erik & Stjernberg, Mats (2021)The ageing revolution: towards a European Silver Deal? Demographic transformations for age-friendly territories. Luxemburg: ESPON

SVT Suomen virallinen tilasto (2023) Väestöllinen huoltosuhde kunnittain 2022. Helsinki: Tilastokeskus. https://tilastokeskus.fi/media/uploads/tup/suoluk/suomilukuina_tau_vrm01...